Labradorinnoutaja

Usein minulta kysytään, että miksi sen nimi on Hymy? Koiran tavattuaan kysyjä ymmärtää miksi. Hymy on 30 kiloa täyttä Iloa ja Riemua, rakkautta ja vauhtia. Hymyn kohdalla hyvin pätee se, että häntä heiluttaa koiraa eikä koira häntää. Hymy rakastaa kaikkia ja kaikkea (paitsi salaattia, ainoa ruoka-aine, mitä se ei suostu syömään). Hymyn iloinen persoona on vallannut lähes poikkeuksetta kaikki ihmiset. No kuka tuosta ei voisi pitää?
Hymy on ollut suhteellisen helppo kouluttaa. Rohmu-Roosanakin tunnettu Hymy rakastaa ruokaa, joten se on ollut toimiva motivaattori töihin. Temppujen treenauksessa Hymy on todella hyvä, osaa mm. puhaltaa kuplia vesikupissa. Hymyn kanssa myös harrastellaan kotitokoilua, agilitya, hakua ja jälkeä. Mitään ei veren maku suussa, vaan omaksi iloksi. Pääasia on että on hauskaa! 🙂 Hymy rakastaa myös lenkkeilyä ja pihalla touhuamista muutenkin.
Yksi huippu-juttu Hymyssä on se, että se on lähes mykkä. Se ei siis juurikaan ääntä päästä, varsinkin haukkuminen on harvinaista. Aivan ihanteellinen koira siis tällaiseen taajama-elämään! Eräskin naapuri kerran yllättyi, että teilläkö on koira kun ei hän mitään ääntä ollut kuullut koskaan meidän puolelta 😀

Sukua kuuteille-otsikko syntyi labradorinnoutajien ulkonäöstä. Kun katsoo koiran naamaa, eritoten kun koira ui, huomaa siinä hyljemäisiä piirteitä. Myöskin saukkoa näissä koirissa voi olla touhukkuuden ja seurallisuuden perusteella – ja myös se saukon häntä näiltä löytyy 😉
Vesieläimiä siis labradorit ovat. Viihtyvät hyvin siellä, missä on vettä – ja mitä kuraisempaa sen parempaa! Hymy rakastaa kuraojia, ja muistuttaakin vaaleanpunaruskean nenänsä ansiosta hieman possua.

Mitä muuta voisin kertoa labradoreista? No, ne ovat reippaiden ulkoilma-ihmisten kavereita. Labbis on siellä missä on muutkin. Ne ovat oikein hyviä kampittamaan ihmisiä kumoon, eli toimivat hyvin kynnysmattoina. Keittiössä labbis viihtyy paremmin kuin hyvin, ruoka on elämän tarkoitus. Ruokaa nämä kaverit kyllä söisikin niin paljon kuin napa vetäisi, siinä saa olla tarkkana..
Aktiivisesta luonteesta huolimatta labbis osaa rentoutua päivän päätteeksi, kömpiä sohvalle, asettua selälleen niin että lörppähuulet valahtaa ja hampaat näkyy. Sen jälkeen labbis venyttää jalkansa ja varpaansa kohti kattoa ja alkaa nukkumaan – kunnes keittiössä jääkaapin ovi narahtaa.. 😉