Bokseri
Meidän Pontus…
Meidän Pontus on suojelusenkelimme… hieman hassussa paketissa, myönnän.. mutta jos oikein tarkkaa katsoo, näkee kyllä pienet siivet ja sädekehän! 🙂
Mennään muutama askel taaksepäin elämässäni…
Kolme vuotta sitten minä löysin isäni menehtyneenä saunasta, jonne hän oli jäänyt äkillisen sairaskohtauksen jälkeen…. vain kolme viikkoa isäni hautajaisista jäin itse leskeksi kolmen pienen lapsen kanssa! … Tästä kaikesta aiheutui suuri stressitila ja minulta meni kaksoset kesken ja kolme kuukautta tästä sain kuulla, että rinnoissani oli kasvannaisia!!!
Tarvitseeko kertoa enempää… miten painava oli oma ristini kantaa??
Oma suru ja huoli… lasteni suru ja ikävä… äitini suru… KAIKKI oli yhtä suurta mustaa kuristavaa mössöä kurkussani, joka ei irttoittanut otetaan itkuista huolimatta.
Ajatuksiini alkoi luikerralla inhottavia ajatuksia ja lupauksia helpotuksesta, jos vain annan nyt periksi väsymykselleni!! Ymmärrättehän… syvän pimeyden värisiä, raskaita ja yksinäisiä ajatuksia…
Olen itse koulutukseltani psykiatrian erikoissairaanhoitaja ja SPR:n henkinen ensiapukouluttaja…
Tämä tiedoksi siksi, että ammattilaisena en osannut nyt autaa edes itse itseäni!
JOtta en kirjoita teille Sinuhea uusiksi, kerron vain lyhyesti… että eräänä yönä, kun istuin tietokoneella ja kuuntelin selkäni takana nukkuvia lasteni uniääniä… minä aivan selvästi kuulin äänen: Älä anna periksi, ÄLÄ ihan vielä! Anna uudelle aamulle vielä yksi mahdollisuus…
Sitä mahdollisuutta en ole koskaan katunut…
Sen yön aikana löysin netistä Pontuksen, MINUN Tassuterapeuttini!
Aamulla sain kuulla, että Pontus olisi minun, jos haluaisin ja puhelun jälkeen vanha ystäväni vielä soitteli minulle kuulumisia vuosien takaa… Tämän suuremmoisen miehen kanssa olen nyt naimisissa, ja hän adoptoi lapseni omikseen!
Rintaleikkauksesta ollaan selvitty ja Pontus…
Pontus kuuluu osana elämääni, aivan kuin ruoka ja uni! Minun pieni Guardian Angel…
Jopa siinämäärin, että nyt odotellaan Pontukselle pikkuveljeä ( toista bullipoikaa syntyväksi… ) <3
EnglanninBulldog ja varsinkin Pontus ovat HYVIN ihmisrakkaita ja haluavat olla ”iholla”…
Pontus lukee vieläkin minun mielialojani ja seuraa minua kuin varjoa!
Lapset kuiskivat salaisuuksia ruttuturpaan ja tarkasti kuunteleviin pieniin luppakorviin!
Pontus ei ole olemassaolollaan auttanut vain minua, vaan myös lapsiani! Vaikka KAIKKI muu tuntui ympärillämme kaatuvan, Pontus seisoi bullimaisen varmasti kaikki neljä tassua tukevasti maassa ja antoi meille näin voimaa ja uskoa!!!!
Ja se inhimillisyys joka tässä koirassa on… 😉
Mies ja koira nauttivat kevät auringon paisteesta sohvalla KOVAA kuorsaten… Silloin aina, … silloin aina tunnen lämpimän loiskahduksen rinnassani ja tiedän että olen onnellinen <3
Meidän Pontus on maailman paras Pontus <3
