Shetlanninlammaskoira

Wilson on ollut pennusta saakka maailman paras koira. En sano, ettäkö se olisi päästänyt minua helpolla. Pentuna se söi varmaankin kymmenen paria erilaisia sandaaleja, kaiveli roskikset ja maisteli kaikkea mitä sattui löytämään. Silti joka kerta, kun tulin kotiin jaksoin aina hymyillä. Häntä heiluen, eikä edes yhtään pahoillaan aiheuttamastaan sotkusta. Silmät onnesta tuikkien… Wilsonista on maailman parasta kun tulen kotiin ja mikään ei saa mieltä paremmalle tuulelle.

Entä sitten se, kun käyt illalla nukkumaan ja koira hyppää mukanasi sänkyyn. Se etsii paikkansa jalkojesi päältä, tuhahtaa tyytyväisenä ja onnellisena. Omistajan on helppo nukahtaa tyytyväisenä, koska koirakin on niin rauhallinen ja tyytyväinen.

Ja se, että kotona aina iloinen ja seurallinen koira muuttuu agilityradalla pallosalamaksi, joka on valmis toteuttamaan kaikki pienetkin pyyntösi… Myös ne, joita et edes tiennyt pyytäneesi. Kuinka hyvän olon saakaan aikaan juostessaan koiran kanssa kilpaa seuraavalle esteelle… Parasta siinä on se, että koira nauttii vähintään yhtä paljon kuin minäkin. Vauhti ja esteet saavat sen onnesta soikeiksi.

Minun täydellinen pikkupaimen <3