Itämainen lyhytkarva

Ernobyl,
tutuille rehdisti Erno, tuli siskonsa kanssa elämääni syksyllä 2007. Tuolloin nämä n. 16 viikkoiset kipeät rääpäleet oireilivat koko kehollaan ja näyttivät siltä että ikuinen uni olisi ainoa helpotuskeino. Ernolta mätivät takareidet, etutassujen polkuanturoihin tuli haavoja joista roikkui tulehtunutta lihaa. Kuoliota leikattiin huulista ja ruonsulatuselimistö oli hälyytystilassa; jatkuvaa ripulointia ja loputonta oksentelua. Entinen omistaja oli kauhuissaan ja paniikissa ja siksi luopui kissoista ja tavaroista ilmaiseksi ja Heti (luuli että näillä rakkauspakkauksilla olisi jokin tarttuva tauti).
Mukaan tuli myös runsaat määrät juuri niitä (halpoja) teollisuusruokia.
Onneksi eläinlääkärimme muutaman kuukauden hoitojen ja tutkimusten jälkeen osasi tuloksista kertoa varmaksi kyseessä olevan ravintoperäinen todella vaikea allergia
(säilöntä-, väri-, makuaineet, kypsennetty heikkoravintoinen liha, vilja, soija, maito jne).

Barffiin vaihdettuamme Erno on nyt TERVE 6-vuotias falsettimaestro! Hän laulaa aina murheeni suohon 🙂 hän tykkää leikkiä narunpätkillä ja noutaa niitä heitettynä. Turkki kiiltää, tassut ovat pehmeät kuin pikkuisen peppu, silmät kirkkaat eikä vatsavaivoista ole jäljellä kuin muisto. Ernon ruuminrakenne on itäimaisen oloinen, hän on hoikka, pitkäraajainen ja pitkä! Painoa on melkein 8 kg vaikka ylimääräistä ei ole ollenkaan. Hän on kiltti ja kuin herran enkeli käsiteltäessä, onpa vieras eläinlääkäri vitsaillut anastavansa tämän kollin meiltä kotiinsa ulkonäön ja luonteen vuoksi 🙂 Hän nukkuu aina vierelläni ja rakastaa hellää harjaamista! Hampaita ei ole putsattu pentuiän jälkeen, koska hammaskiveä ei yksinkertaisesti ole! Tarkastuskäynneillä käydään toki vuosittain, että voimme olla varmoja tästä.
”Olet mitä syöt” pätee täällä kaikin positiivisin tavoin!
4 terveen ja hyvinvoivan kissan omistajana voin sanoa, etten ikinä voisi edes kuvitella palaavani takaisin ”eläinten McDonaldsiin” eli teollisiin ruokiin.

p.s. Ernon rodusta/ alkuperästä ei oikeasti ole mitään faktaa, arvailuja on esitetty moneen suuntaan ja sekarotuisestahan on kyse. Haettuani pennut turvaan, en ole kuullut entisestä omistajasta mitään, eikä hän osannut mitään infoa antaa. Hän ei kertonut mistä pennut olivat hänelle tulleet, mutta itse koin näiden ihanien pentujen elämän tärkeämmäksi kuin jonkun kategorisoinnin rotuun.
(Että tämän kertomuksen voi lähettää eteenpäin, on rotuvalikossa oltava valinta, ja ernon piirteiden mukaan valitsin rodun.)