Saksanpaimenkoira

Jo ensimmäinen kuva,minkä kasvattaja meille koiraveljeksistä lähetti,silmäni hakivat aina uudelleen ja uudelleen tähän silloin niin pieneen tummaan palleroon,ja päätin heti että tämä koira on minun koirani.
Tullessaan minulle 7 viikon ikäisenä Rex ei suostunut nukkumaan yksin,vaan hakeutui viereeni nukkumaan.Pieni pentu pelkäsi lenkillä pimeää,ja kulki aivan kiinni jaloissa. Silloin minä olin tämän pienen olennon opettaja,turva ja suojelija.
Rexin kasvaessa isommaksi henkisesti ja fyysisesti meidän kädenvääntö johtajuudesta ja kunnioituksesta alkoi ja kuin huomaamatta sen puolenvuoden aikana osamme vaihtuivat ,ja Rexistä tuli minulle opettaja,turva ja suojelija.
Tämän 2 vuoden yhdessä elon jälkeen en osaa sanoa ystävästäni parasta puolta. Tärkeintä on että luottamus,ymmärtäminen ja toisen puolustaminen on molemmin puoleista.