Saksanpaimenkoira
Jekku on jo 10-vuotias saksanpaimenkoirauros, joka rakastaa ruokahetkiä, mutta näin ei ole aina ollut. Jo aivan pienenä pentuna Jekkua sai houkutella syömään – syötin poikaa jopa kädestä kun millään muulla keinolla ei ruoka tuntunut maistuvan. Ensimmäisen vuoden ajan syötin Yrjölän puuroa ja pikkuhiljaa vaihdoin nappuloihin, mutta tulos oli aina sama: ei kelvannut kuin äärimmäisen nälän koittaessa. Koko ajan Jekku kärsi myös vatsan toimintaongelmista ja pikkuhiljaa alkoivat myös ihovaivat – kutinaa, korvatulehduksia, ihotulehduksia jne. Kaikenlaisia ja -merkkisiä ruokia tuli kokeiltua (myös allergiaversioita), ja koitinpa jotain raakaruokaakin tarjota, mutta lopetin sen kun koira jätti lihat kuppiin pilaantumaan. Tosin epäonnistuminen johtui kyllä omasta osaamattomuudestani kun en ollut hankkinut aiheesta riittävästi tietoa osatakseni ruokkia oikein.
Iho-ongelmat pahenivat vuosi vuodelta ja eläinlääkäri tuli varsin tutuksi, vaikka lääkkeistä ei apua löytynytkään. Ruokakuppi sai seistä koskemattomana välillä päiväkausia, kun Jekku suostui syömään vasta kun nälkä oli niin kova että oli pakko täyttää vatsa jollain. Noiden vuosien aikana perheemme kasvoi parilla lapsella ja sen myötä kasvoi oma kiinnostukseni ravitsemuksen vaikutuksesta terveyteen. Ottaessani selvää ihmisravinnosta löysin myös runsaasti tietoa koirien ruokinnasta ja innostuin selvittämään voisiko Jekun ongelmiin löytyä vastaus ravinnosta. Rohkaistuin aloittamaan barffauksen aikalailla kertarysäyksellä kun otimme uuden pennun ja halusin antaa sille paremmat eväät elämään. Suureksi yllätyksekseni ruokavalion vaihdos sujui helposti. Ensimmäisten viikkojen ajan pilkoin broilerin siipiä pieniksi paloiksi sulamisen helpottamiseksi, sillä parina ensimmäisenä päivänä Jekku oksenteli sulamattomia luita, mutta pian sekin loppui. Uusi pentumme, Jedi, olikin saanut jo kasvattajansa luona jonkin verran raakaravintoa, eikä mitään ongelmia ilmennyt.
Nyt kaksi vuotta myöhemmin Jekku on päässyt kiusallisimmista vaivoistaan eroon: korvatulehdukset ovat loppuneet, iho ei enää kutise, ihotulehdukset paranivat pikkuhiljaa ja ruokakin maistuu! Nykyään meillä barffaa kolme koiraa, sillä kasvatimme laumaamme vielä yhdellä Landseer-uroksella vuosi sitten. Keväällä 2012 otetussa kuvassa koko kolmikko lepäilee metsäseikkailun jälkeen, vasemmalta katsottuna Jekku, Laivuri ja Jedi. Nyt Laivurikin on jo 1-vuotias salskea nuori herra eikä suinkaan mikään pikkupentu, mutta into ja energiaa tässä kolmen koplassa riittää. Ja mikä parasta, kaikki ovat terveitä ja hyväkuntoisia eikä eläinlääkärikäynnit enää ole arkipäivää meidän perheessä.
