Ihmisruoan ympärillä käydään kiivasta keskustelua jatkuvasti terveellisyydestä ja varsinkin terveellisestä ruokavaliosta. Niin myös lemmikeiden ruokaan kiinnitetään yhä enemmän huomiota.

Luin tänään Kauppalehden artikkelin ”Mitä on puhdas ruoka?” ja siinä osuttiin mielestäni naulan kantaan tietyissä asioissa, puhuttiinpa sitten ihmisruokaa tai eläinruokaa.

Artikkelin mukaan Helsingin yliopiston ravinnon turvallisuuden professori Marina Heinonen sanoi näin: ”Miten joku voi sanoa, että hän syö puhtaasti, jos hän laittaa puuronsa päälle ravintolisäjauheita tai käyttää ruokavalion tukena kapseleita? Ihmettelen myös elintarviketeollisuutta kohtaan koettua epäluuloa. Ravintolisätkin ovat prosessoituja”

Samaa olen itse ihmetellyt monesti, sillä niin tavattoman monessa kirjoituksessa eläinruoasta suositellaan sitä ja tätä ja tuota lisäravinteena sen sijaan, että samat ravintoaineet tulisivat itse ruoasta. Netti on pullollaan ohjeita, jossa törmää “reseptiin” joka kuuluu jotakuinkin näin: Anna koiralle/kissalle jauhelihaa, jotakin täytettä [riisi, peruna, makaroni, nappula, tms.] ja lisää sitä, tätä ja tuota purkista tai pullosta niin koirasi/kissasi voi hyvin.

Tämä perustellaan usein sillä, että koira/kissa ei saa lihasta kaikkea tarvitsemaansa ja tämä on aivan totta! Jos ruokavalio koostuu pelkästä lihasta, se ei sisällä kaikkea sitä, mitä se sisältäisi, jos käytettäisiin kaikkia eläimen osia – liha, luu, sisäelimet, ja kyllä, myös sitä ”pahamaineista” sidekudosta. Silläkin on oma funktionsa kokonaisuuden kannalta. Koirat ja kissat ovat tehty syömään kokonaisia eläimia, eli niiden ”lautasmalli” ei ole täydellinen pelkällä lihalla, vaikka käyttäisi lisäravinteita. Miten ihmeessä me ihmiset luulemme osaavamme ruokkia eläimiä paremmin, kuin luonto itse?

Tällä en missään nimessä halua tuomita niitä, jotka käyttävät lisäravinteita todettuun tarpeeseen, mutta en ymmärrä niitä, jotka ajattelevat lisäravinteiden käytön korvaavan hyvän, monipuolisen ruokavalion, eli sen, että ravintoaineet tulevat käytettävistä raaka-aineista.

Vaikka viralliset suositukset kertovat taulukossa tietyt ravintoaineet joita lemmikit (tai me ihmiset) tarvitsemme, se ei tarkoita sitä, että se on koko totuus. Se on varmasti hyvä lähtökohta, ilman muuta, mutta en usko, että ravintotieteemme on vielä siinä pisteessä, että olemme edes tunnistaneet kaikkia ravintoaineita, saatikka sitten tutkineet niitä riittävästi, jotta voimme kattavasti kertoa mitä me tai lemmikkimme kokonaisuudessa tarvitsemme, miten kaikki ravintoaineet vaikuttavat toisiinsa ja miten vaikkapa ympäristö vaikuttaa sekä kehoomme, että ruokaamme. Tätä moni ei kuitenkaan halua kuulla, eikä ottaa huomioon jo tunnistettujen ravintoaineiden yhteisvaikutuksia (puhumattakaan niistä joita emme vielä ole “löytäneet” tai joita emme pysty nimeämään ja siten mittaamaan).

Esimerkiksi kuinka kivennäiset vaikuttavat toisiinsa edistävästi tai estävästi. Otatko sinä huomioon nämä kun syöt itse? Kun laitat ruokaa perheellesi? Tai lemmikillesi?

Juu, en minäkään. Sen sijaan pohdin aina, mitä meidän tai lemmikkiemme pitäisi syödä sen perusteella, miten lajimme on kehittynyt ja mitä anatomiamme kertoo siitä, mitä ja miten meidän tulisi syödä.

Tähän perustuu myös raakaruoan/barffauksen ajatus; Että koirat ja kissat saisivat sitä ruokaa, jota ne luonnostaan söisivät, mutta kuitenkin sellaisella tavalla, että se on meille ihmisille kohtuullista toteuttaa. Tästä ajatuksesta lähti Vaisto-tuotteidemme tuotekehitys koirille ja kissoille.

Tämän kirjoituksen loppuun haluaisin palata vielä otsikossa esittämääni kysymykseen: ”Puhdasta, terveellistä ruokaa – mutta mitä se tarkoittaa?”

Empiirisen tutkimukseni mukaan, tämä tarkoittaa ihmisille monia eri asioita. Joillekin se tarkoittaa ruokaa jossa ei ole haitallisia bakteereja (kuten salmonellaa, E-colia jne.), joillekin toisille se tarkoittaa prosessoimatonta ruokaa, kun taas kolmannelle se on lajityypillistä ja neljännelle kotimaista ruokaa. Minulle ja MUSHille tämä tarkoittaa näitä kaikkia neljää!

       Riikka Lahti