Koiran virtsakivet ja raakaruokinta

Saan tasaisin väliajoin kysymyksiä virtsakivistä tai -kiteistä kärsivien koirien ruokavaliosta ja siitä mitä tuotteita tällöin suositellaan. Yllättävän usein kiteiden/kivien laatua ei ole tutkittu, jolloin saattaa olla haasteellista antaa täsmällisempiä neuvoja, mutta yleisesti voidaan aina todeta, että virtsa kannattaa ehdottomasti pitää laimeana, jotta kiteitä/kiviä ei pääsisi syntymään yhtä helposti.

Alla on lueteltu erilaisia virtsakiviä/-kiteitä ja mitä niistä kärsivien tulisi ottaa huomioon käyttäessään raakaruokaa.

Oksalaattikivet

Kalsiumoksalaattikiviä esiintyy useammin uroksilla kuin nartuilla ja useammin kääpiökoirilla kuin suuremmilla roduilla. Riskirotuja ovat kääpiösnautseri, Lhasa apso, yorkshirenterrieri, Bichon frise, shih tzu ja kääpiövillakoira. Kalsiumoksalaattikivet ovat tyypillisiä vanhoille, 8–12-vuotiaille koirille. Altistavia tekijöitä ovat myös virtsan tai verenkierron liika kalsiumpitoisuus ja cushingin tauti.

Virtsa kannattaa pitää laimeana, mielummin emäksisenä kuin happamana, sillä nämä kivet kehittyvät herkemmin happamassa virtsassa.
D-vitamiini edesauttaa kalsiumin imeytymistä ja ylimääräinen C-vitamiini hajoaa suolistossa oksalaatiksi, tästä syystä näitä ei saisi syöttää lisäravinteena oksalaattikivipotilaille, mutta molemmat ovat tärkeitä koiralle, joten niiden saantia raakaruokitun koiran ruokavaliosta ei saisi yrittää estää. B6-vitamiinilla on virtsan oksaalihapon muodostusta vähentävää vaikutusta ja silta voidaan käyttää oksaalikiteiden syntyä ennaltaehkäisevänä, mieluummin kuitenkin B-yhdistelmä valmisteena.

Raakaruokinnan näkökulmasta tämä tarkoittaa silta, että kasvissoseissa ei saisi olla kovin happamia ainesosia, mutta muutoin voin mennä ”normaalin raakaruokintakaavan mukaan” eli ajatuksissa pitää ne kokonaiset eläimet. Oksalaattikivistä kärsivät voivat hyvin syödä Vaisto täysravintojamme.

Uraattikivet

Uraattikivien synnylle erityisen alttiita rotuja ovat dalmatiankoira ja englanninbulldoggi, ja näissä roduissa urokset sairastuvat useammin kuin nartut. Molemmilla roduilla on geenivirheen kantajia joka vaikuttaa virtsahapon käyttäytymiseen aineenvaihdunnassa.

Uraattikivet muodostuvat ammoniumuraatti- ja virtsahappokiteistä. Dalmatiankoirilla entsyymivajauksen takia virtsahappoa muodostuu ja erittyy liian suuria määriä virtsan joukkoon. Raa’assa ruuassa entsyymejä on tavattomasti enemmän kuin muissa vaihtoehdoissa, sillaa pienikin kuumennus tuhoaa entsyymejä ja koiran on saatava niitä ruokavaliostaan, se ei kaikkia pysty itse kehittämään. Muilla roduilla usein sairauden taustalla on jokin aineenvaihdunnan häiriö. Uraattikivien synnylle altistavia sairauksia ovat maksan sairaudet ja epämuodostumat kuten maksaverenkierron kehityshäiriö (portosysteeminen shuntti).

Virtsa kannattaa pitää laimeana mielummin emäksisenä kuin happamana jos varsinkin näistä kivistää kärsivien tulee välttää puriineja!

Raakaruokinnan kannalta tämä tarkoittaa silta, että tulisi välttää puriineja sisältäviä ainesosia jotka ovat pääosain punainen liha ja sisäelimet. Jos haluaa raakaruokkia koiransa ilman lisäravinteitä, ei sisäelimiä voi jättää kokonaan pois, sillaa monet rasvaliukoiset vitamiinit jäävät puuttumaan. Vaihtoehtona on kuitenkin lisäravinteiden käyttö. Jos lisäravinteita ei halua käyttää, on sisäelinten määrää hiljalleen haettava kohdalleen ja jos se ei onnistu mitenkään (eli arvot menevät pieleen heti, jos syövät sisäelimiä) on se otettava huomioon lisäravinteiden muodossa, jotta rasvaliukoisista vitamiineista ei tule puutetta.

Oman kokemukseni mukaan koirat sietävät jopa aika suuria määriä puriineja yleensä, mutta kuten sanottu, määrä on haettava kohdalleen hiljalleen. Monesti erittäin puriiniherkillä koirilla on otettava mukaan muita energianlähteitä, eli ajatus ”kokonaisista eläimistä” ei ihan kaikkien uraattikivipotilaiden kohdalla toimi, ja vaihtoehtoisiakin tapoja on!

Uraattikiville alttiiden koirien omistajien kannattaa pääsääntöisesti koota raakaruoka koiralle itse käyttäen erilaisia lihoja, sisäelimiä ja luita. Joillekkin voi myös sopia täysravinnoistamme Vaisto Vihreä.

Struviittikivet

Struviittikivet ovat yleisempiä nartuilla kuin uroksilla, ja niitä esiintyy muita rotuja useammin kääpiösnautsereilla, shih tzuilla, bichon friseillä, kääpiövillakoirilla, cockerspanieleilla ja lhasa apsoilla.

Virtsa kannattaa pitää laimeana, mutta mielummin happamana kuin emäksisenä jos koiralla on taipumusta struviittikiviin. Struviittikivet koostuvat magnesiumista, ammoniumista ja fosfaatista, jotka tiheästi virtsassa esiintyessään alkavat kiteytyä ja kerääntyä yhteen. Koirien struviittikivistä suurin osa syntyy virtsarakon tulehduksen yhteydessä lisääntyvien bakteerien katalysoimana, eli prosessiin liittyy myös koiran bakteeritasapaino.

Ruokinnan näkökulmasta tämä tarkoittaa silta, että raakaruoka on erinomainen vaihtoehto, sillaa siinä on luonnostaan paljon nestettä jolla virtsa pysyy laimeana ilman että koira juo erikseen suuria määriä vettä. Virtsan laimeana pitäminen pätee kaikissa virtsakivi ja – kide tapauksissa, riippumatta lajista. Ruoan joukkoon on myös helppo lisätä hieman vettä. Kuivamuonissa on erittäin vähän vettä. Kuivamuonan turvottaminen tuo siihen lisää kosteutta, mutta samaan kosteusmäärään mitä raakaruoassa on ei päästä kovin helposti, ellei ruoasta tehdä melkeinpä velliä.

Mitään erityistä vältettävää lihojen tai luiden suhteen ei struviittikivi/-kide tapauksissa ole, mutta koska virtsa kannattaa pitää hieman happamampana, voidaan tätä säädellä mm. happamilla marjoilla taikka C-vitamiinijauheella. Ruokaan voi siis lisätä esimerkiksi puolukkaa, karpaloa tai ruusunmarjaa, taikka annostella C-vitamiinijauhetta.

Vaikka mitään varsinaisesti vältettävää ei ole, kannattaa suosia laadukkaita (hyvin sulavia) proteiineja. Näitä koira saa lihaslihasta, kananmunasta ja jonkin verran sisäelimistä. Sisäelinten suhteen on silti hyvä olla varovainen, sillaa niissä on paljon kehon ”jäteaineita” jotka ovat kertyneet tuotanto eläimen kroppaan ajan myötä. Riistan (luonnossa eläneen) eläimen sisäelimet ovat tässä mielessä parempi vaihtoehto. Pieni määrä päivässä on ok, tai suurempi annos harvemmalla aikavälillä, mutta ei paljon päivittäin. Mikä sitten on paljon? Sanoisin, että yli 5-8% päivittäisestä annoksesta alkaa olemaan paljon koiralle.

Struviittikivialttiit koirat voivat syödä Vaisto täysravintojemme lisäksi hyvin myös DUO+ täysravintojamme.

Radikaaleja muutoksia ei tarvita

Tässä suuntaa antavat neuvot millä voidaan raakaruokkia virtsakivistä tai -kiteistä kärsiviä koiria yleisellä tasolla. Dramaattisia muutoksia ns. “normaaliin” raakaruokintaan ei tarvitse tehdä, mutta tietyt asiat on hyvä ottaa huomioon. Monesti jo se, että siirrytään raakaan voi auttaa tilannetta paljon.

       Riikka Lahti